Vuonna 2006 Suomessa tuli voimaan keramiikka-asetus, joka velvoittaa kaikkia, jotka tekevät elintarvikkeisiin kontaktissa olevaa keramiikkaa, rekisteröitymään alueensa terveystarkastajalle sekä tekemään asianmukaiset toimenpiteet liittyen tuotteisiin, tuotantoon sekä tuotantotiloihin. Keskeiseksi elintarvikekeramiikan valmistuksessa keramiikka-asetuksen myötä nousee tuotteista tehtävät vaatimustenmukaisuusilmoitukset, jotka valmistajan tulee aina antaa asiakkaalle tuotteen mukana ja joista käy ilmi, että tuote ei sisällä lyijyä, kadmiumia, kromia tai nikkeliä tai jos sisältää, niin asetetut raja-arvot eivät ylity.

 

Seuraavassa yhdeksässä osiossa on kerätty keskeisiä asioita liittyen elintarvikekeramiikkaan, sen valmistamiseen sekä testaamiseen. Jokaisessa numeroidussa osiossa on ääniraita, jossa selostetaan osiota tarkemmin. Kuvituksena toimivat erilaiset astiaesimerkit sekä 200-kertaiset suurennokset niiden lasitepinnoista, joissa voi huomata säröjä, iskuja ja naarmuja.

 

erotinlogo_pieni

 

1. Aiheeseen liittyvät asiakirjat

KTM asetus 165/2006 (keramiikka-asetus), EU:n alue (lyijyn ja kadmiumin raja-arvot)
KTM päätös 268/1992 (elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvat tarvikkeet), Suomi
(lyijyn, kadmiumin, nikkelin ja kromin raja-arvot, HUOM! lapsille tarkoitetuissa astioissa 10 kertaa pienemmät)
EY:n asetus 1935/2004 (elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvat tarvikkeet ja materiaalit)
EY:n asetus 2023/2006 (hyvät tuotantotavat ja omavalvonta)

 

Rekisteröitymisilmoitus (Hämeenlinnan alue)
Elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvia materiaaleja ja tarvikkeita koskeva valvontaohje (4.6.2012)
Keramiikka-asetuksen valvontaohje (12.6.2009)

Ohje omavalvontaan
Keramiikantekijän vaatimuksenmukaisuusilmoitus liittyen valmistettuihin tuotteisiin (malli)
Kynttilätuotteiden ja eräiden palovaaraa aiheuttavien tuotteiden turvallisuusvaatimukset (Tukes, sivusto aiheesta)
– Tarkastajan asiakirjat (1 ja 2)


 – Olen koonnut materiaalia yhteistyössä monien ammattilaisten kanssa (keramiikkatukkujen asiantuntijat, keraamikot, terveystarkastajat sekä erilaisissa laboratorioissa työskentelevät ja kyseisiä testejä tekevät henkilöt). Pieniä vinkkejä ja lisäyksiä materiaaliin on tullut luentojen myötä, siitä kiitos luentoja kuunnelleille ammattilaisille (alan tekijät/yrittäjät ja opettajat).

 

elintarvike8

Punasavisen astian lasitepintaa; naarmuja, hankaumia, iskemiä, säröjä ja kuplia.

 



2. Keramiikka-asetus

Vuonna 2006 annettu asetus velvoittaa elintarvikkeisiin kosketuksessa olevien keraamisten tuotteiden tekijää:

– rekisteröitymään paikallisen kunnan/kaupungin terveystarkastajalle. Rekisteröitymisen jälkeen tarkastaja tulee tarkistamaan tuotantotilat sekä tarvittavat asiakirjat.
– laatimaan omavalvontasuunnitelma.
– tekemään selvityksen omien tuotteidensa jäljitettävyydestä.
– tekemään selvityksen käytettävien materiaaliensa sisällöstä (vaatimustenmukaisuusilmoitukset) tai,
jos tuotteet sisältävät kadmiumia, lyijyä, kromia tai nikkeliä, testaamaan ne liukenemispitoisuuksien takia.

– Kyseiset toimenpiteet hyväksytysti suorittanut saa oikeuden lisätä tuotteisiinsa kuvauksen ”Elintarvikekelpoinen” tai määritetyn ”veitsi-haarukka” -kuvan.

– Huom! Keramiikka-asetusta ollaan muuttamassa!!!!! Tarkkaile päivitettyä tietoa Eviran sivuilta! Tarkkoja tietoja asetuksen muutoksesta ei vielä ole.

 

elintarvike7

Lysterilasitteen pintaa.




3. Kemiallinen kestävyys

Tutustu aiheeseen myös kirjassa ”Keramiikan materiaalit” (Heikki Jylhä-Vuorio)

kemiallinen kestävyys = miten tuote kestää ollessaan kontaktissa happoon tai emäkseen

– Virallinen testi (Tullilaboratorio 2014) on upottaa esine 4% etikkaliuokseen 24 tunniksi, jonka jälkeen etikkaan liuenneet aineet testataan (lyijy, kadmium, nikkeli, kromi). Mittaus tehdään astian yläreunasta 2cm alueelta (mihin suu oletettavasti juodessa osuu). Testausmenetelmänä ICP-OES (Tullilabra), mutta ICPM ja AAS myös käy.

– Happamia aineita (alle 7)  kotitaloudessa:
– etikka, sitrushedelmät/-juomat, olut, viini, puolukka, pesuaineet

– Emäksisiä aineita (yli 7) kotitaloudessa:
– astianpesuaineet, pyykinpesuaineet, kodin putkimies, lipeä, saippuat

(FDA U.S. Food and Drug Administration pH-listaus eri ruoka-aineista)

– Kotitestaaminen ei koskaan korvaa laboratoriotestaamista, mutta voi antaa viitteitä materiaalin kestämättömyydestä elintarvikekäytössä.

– Kotitestaukseen sopivat 10% etikka (happo, pH 2,5) ja Kodin Putkimies (emäs, pH 13). Vaikutusaika 24h ja esineen tarkastelu tapahtuu silmämääräisesti sekä mikroskoopilla ennen ja jälkeen kokeen.

HUOMIOITAVAA:
– epätäydellisesti sulanut (mattapintainen) barium liukenee lasitteesta (hakusana: ”barium matte”)
– suurissa määrin (sulattajana, kiiltävä) sinkki muodostaa haurasta lasitepintaa
– muita tarkkailtavia raaka-aineita on kupari (hakusana: ”copper glaze”)
– matta, lysteri tai metalloitunut pinta kivitavaralasitteessa on aina epäilyttävä liukenemisen suhteen
– kiiltävä, täydellisesti sulanut kivitavaralasite on suurella todenäköisyydessä elintarvikelpoinen
– matalanpolton lasitteissa on ollut pitkään kiiltävän, hyvän lasitepinnan takana lyijy. Lyijylasitteita on käytetty 1980-luvulle asti yleisesti punasavikeramiikassa. (hakusana: ”lead glaze”)
– siirtokuvat voivat sisältää liukenevia aineita
– Kapseloitu kadmium tarkoittaa, että kadmium on ENNEN polttoa vähemmän haitallisessa muodossa. Polton jälkeen se on verrattavissa tavalliseen kadmiumiin (tähän kohtaan tulee vielä tarkennuksia).
– pigmentit sisältävät myös tarkkailtavia aineita esim. vihreä (kromi) tai keltainen, oranssi, punainen (kadmium)

elintarvike6

Naarmuja ja kuplia.

 



4. Mekaaninen kestävyys

Tutustu aiheeseen myös kirjassa ”Keramiikan materiaalit” (Heikki Jylhä-Vuorio)

Paras tapa testata omia astioita/lasitepintoja, on käyttää niitä vähintään vuoden aktiivisesti itse ja tarkkailla niiden mekaanista kestävyyttä.

mekaaninen kestävyys = miten tuote kestää mekaanista rasitusta, naarmutusta, lämmönvaihteluja, hankausta ja erilaisia iskuja

Seuraavana esiteltynä erilaisia testausmenetelmiä. Suurin osa on käytäntöön ja kokemukseen perustuvia eivätkä täytä tieteellisen testauksen vaatimuksia. Niiden avulla pystyy kuitenkin tutustumaan astiaan ja sen pinnan kestävyyteen.

 

Naarmutus

Käytännön naarmutustestiksi sopii astian käyttäminen leikkuualustana (pihvi, leipä ym…) sekä tarkkailemalla pintaa sekä sen naarmuuntumista silmämääräisesti ja mikroskoopilla.

 

Säröily

Käytännössä astian altistaminen lämpöshokille (kuumasta kylmään) antaa suuntaa-antavaa näyttöä pinnan kestävyydestä.

Harkortin testi
– tarvitaan astia, sähköuuni, tarkka lämpömittari sekä huoneenlämpöistä hanavettä, joka vaihdetaan aina jokaisen osatestin jälkeen.
– Esine annetaan hautua tavoitelämpötilassa 10 minuuttia, jotta se on kauttaaltaan samanlämpöinen.
– Esine upotetaan suoraan uunista hanaveteen.
– Jos esine kestää osatestin ilman hiushalkeamia, voidaan ennustaa sen elinaika ilman säröjä.
– Halkeamien olemassaolo voidaan tarkistaa väriliuoksella (esim. mustetta säröihin)

100  °C
110  °C
120  °C –> ennustettu kestävyys: 8 päivää
150  °C –> ennustettu kestävyys: 3-4 kuukautta
160  °C –> ennustettu kestävyys: 15 kuukautta
180  °C –> ennustettu kestävyys: 2-3 vuotta
200  °C –> hiushalkeamista vapaa koko luonnollisen elinaikansa

 

Hankaus

Lusikalla hämmennys tai vispilällä vispaaminen voisivat toimia käytännön testeinä. Astian pintaa tulee tarkkailla väliajoin silmämääräisesti sekä mikroskoopilla.

 

Iskulujuus

Testi:
– oma astia vs. verrokkiastia, joka on varmasti laadukasta keramiikkaa
– puukeppi, jossa 10 cm välein merkki
– pudotetaan metallikuulaa molempien astioiden pinnalle vuorotellen ja nostetaan korkeutta aina 10 cm (kuulan ohjurina kannattaa käyttää putkea; metalli-, muovi- tai pahviputki)
– mitataan, koska verrokkiastian ja oman astian pintaan tulee jälki

– toinen tapa on käyttää eripainoisia kuulia ja tiputtaa ne aina samalta korkeudelta.

elintarvike5

Lautasessa käytettyjen hyvin monenlaisten koristeluaineiden pintoja lähikuvassa.

 



5. Vaatimustenmukaisuusilmoitus

Vaatimustenmukaisuusilmoitus todistaa kyseisen tuotteen/materiaalin myrkyttömyyden/elintarvikekelpoisuuden.

 

Elintarvikkeisiin kontaktissa olevan keramiikan valmistajan vaatimustenmukaisuusilmoitus

– Elintarvikekelpoista keramiikkaa valmistavalla tulee olla liitettynä tuotteeseen vaatimustenmukaisuusilmoitus. Ilmoitus on tuote-/kokonaisuuskohtainen.

– Vaatimustenmukaisuusilmoitus pitää päivittää joko tuotteen/materiaalin sisällön muuttuessa tai kolmen vuoden välein.

Vaatimustenmukaisuusilmoitus voidaan liittää:
a) itse tarvikkeeseen;
b) painattamalla teksti myyntipäällykseen tai liittämällä teksti tarralapulla tai
lipukkeella tuotteeseen, taikka
c) kirjallisena ilmoituksena tarvikelähetysten mukaan. (Evira)

Keraamisten tuotteiden valmistajan vaatimustenmukaisuusilmoitus tulee sisältää:
1) viimeisteltyä keraamista tarviketta valmistavan ja yhteisöön tuovan yrityksen nimi ja osoite
2) keraamisen tarvikkeen tunniste
3) ilmoituksen antopäivä
4) vahvistus siitä, että keraaminen tarvike täyttää asetuksessa 165/2006 ja asetuksessa (EY) N:o 1935/2004 asetetut vaatimukset. Vahvistuslauseke voi olla esimerkiksi: ”Tämä keraaminen tarvike täyttää KTM:n asetuksen 165/2006 ja EY:n asetuksen 1935/2004 asettamat vaatimukset.”. (Evira)

 

Raaka-aineiden/materiaalien vaatimustenmukaisuus

– Elintarvikekelpoista keramiikkaa valmistavalla tulee olla todistus tai analyysi, joka osoittaa, että elintarvikekeramiikkaan käytetyt materiaalit eivät sisällä raskasmetalleista lyijyä, nikkeliä, kromia tai kadmiumia. Jos tuote sisältää kyseisiä raskasmetalleja, on siitä oltava testitulos, joka osoittaa, että tuotteista ei liukene niitä yli sallittujen määrien.

– Todistus tai analyysi pitää päivittää joko tuotteen/materiaalin sisällön muuttuessa tai kolmen vuoden välein.

Materiaalisisällön todentamisen vaihtoehdot:

1) Laboratorion tekemä testitulos, josta käy ilmi liukeneeko esineestä lyijyä, nikkeliä, kromia tai kadmiumia.

2) Täydellinen analyysi, josta käy selville sisältääkö raaka-aine/materiaali lyijyä, nikkeliä, kromia tai kadmiumia.

3)  Valmistajan kirjallinen vakuutus siitä, sisältääkö raaka-aine/materiaali lyijyä, nikkeliä, kromia tai kadmiumia.
Esimerkki vakuutuksesta:
1) raaka-ainetta/materiaalia tuottavan yrityksen nimi ja osoite
2) raaka-aineen/materiaalin nimi ja tunniste
3) vahvistus siitä, että raaka-aine/materiaali ei sisällä ollenkaan lyijyä, kromia, nikkeliä tai kadmiumia
4) ilmoituksen antopäivä

 

HUOM! Kynttilätuotteiden säädökset

– Keraamisissa kynttiläjalustoissa tulee olla asianmukaiset merkinnät (Tukes, sivusto aiheesta sekä Kuluttajaturvallisuuslaki 22.7.2011/920).

 

elintarvike4

Lähikuvia astian pintaan metallisten ruokailuvälineiden aiheuttamista naarmuista.

 



6. Jäljitettävyys

jäljitettävyys = valmistajan tulee tietää tuotteen toimitusketjussa yksi askel taakse- ja eteenpäin eli raaka-aineiden toimittajat sekä sen, kuka tuotteen on ostanut

– Käytännössä yksittäismyynnissä on mahdotonta seurata tuotetta, mutta suuremmissa kokonaisuuksissa on (esim. ravintolat).

– Yksittäinen tuote on merkittävä niin, että valmistaja pystyy sen tarvittaessa tunnistamaan sekä esittämään siihen käytetyt materiaalit. Tuotetarra, nimikirjoitus + vuosi ja tarvittaessa kuukausi.

elintarvike3

Lähikuvaa lasitteen säröilystä.

 


 

7. Omavalvontasuunnitelma

Omavalvontasuunnitelmassa valmistaja tekee selvityksen toiminnastaan liittyen tuotantotiloihin, materiaaleihin sekä niiden säilytykseen, tuotteen valmistukseen ja testaukseen. Omavalvonta käsittää toimijan järjestelmälliset toimenpiteet, joilla se pyrkii varmistamaan kontaktimateriaaleja koskevien vaatimusten noudattamisen. (Evira)”

 

Tässä esimerkki oman omavalvontasuunnitelmani sisällöstä:

– hyvät tuotantotavat (mitä ne siis itselleni käytännössä tarkoittavat)
– selvitys raaka-aineiden ja materiaalien asianmukaisesta säilytyksestä (käyttöturvallisuustiedotteet)  sekä kontaminaation ehkäisystä (kontakti toisiin materiaaleihin).
– selvitys siitä, että tuotantotavat sekä tuotteiden valmistusmateriaalit täyttävät ajankohtaiset vaatimuksen (lait ja asetukset)
– kirjallisen valvonnan selvitys (materiaalien valvonta/erät/polttolämpötilat/tekniikat)
– selvitys omasta tuotetestauksesta (kemiallinen/mekaaninen kestävyys)
– vaatimustenmukaisuusilmoitukset (raaka-aineiden/materiaalien sekä omien tuotteiden osalta)
– selvitys tuotannosta syntyvän jätteen käsittelystä (esim. lasitteet, pesutilojen vedensuodatusjärjestelmä)

elintarvike2

Astian sisällä oleva vaaleanharmaa alue on 10% etikan aiheuttama värimuutos.

 


 

8. Laboratorioita Suomessa

Tullilaboratorio
Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy
MetropoliLab
SGS laboratorio

elintarvike1

Lasite muuntuu kauniiksi tähtitaivaaksi siinä olevien kuplien takia.

 


 

9. Keramiikkamuotoilijan vastuu

– tekijällä on viimekädessä vastuu tuotteen myrkyttömyydestä ja ekologisuudesta

– on vastuullista itse käyttää ja testata käytännössä omia tuotteitaan niille tarkoitetuissa olosuhteissa sekä pyrkiä rasittamaan tuotetta ääripäissä, jotta saadaan käytännössä selville tuotteen käyttökestävyys

– emme elä enää villiä 1970-lukua, jolloin ei ollut tavatonta, että lasite sisälsi uraaniaoksidia tai runsaat määrät lyijyä

– tietoisuus myrkyllisistä aineista ja niiden liukenevuudesta on olemassa, joten on kuluttajan harhaanjohtamista väittää tämänlaisia ominaisuuksia sisältäviä tuotteita elintarvikekelpoisiksi

– keramiikantekijä on vastuussa tuotteidensa/töidensä koko elinkaaresta

– liukenevat ainesosat ja raskasmetallit ovat lopuksi kaatopaikkojen ongelma

Kun tekee keramiikkaa myyntiin, on tekijällä aina vastuu materiaalintuntemuksesta, jotta esine on käyttötarkoitukseen sopiva; elintarvikekeramiikka on turvallista ja hygieenistä elintarvikkeen kanssa, reliefi ei putoa seinältä, maljakko ei vuoda tai tihkuta, kynttiläjalka ei kuumene liikaa tai leimahda ym.

elintarvike9

Munakuppi vai snapsilasi – viimekädessä asiakas sen päättää.

 


 (teksti: Piela Auvinen, keraamikko/muotoilija, muokattu 02.02.2016)

 

Tehtäviä

1. Mitä ”keramiikantekijän vastuu” itsellesi konkreettisesti tarkoittaa?

2. Minkälaisia asioita omavalvontasuunnitelmasi voisi sisältää?

 3. Laadi yhdestä elintarvikekelpoisesta tuotteestasi vaatimustenmukaisuusilmoitus.

 4. Liukeneeko valmistamastasi lasitteesta/tuotteesta terveydelle vaarallisia aineita?
(tähän kysymykseen kannattaa varautua vastaamaan rehellisesti tuotteita myydessään)

5. Asiakkaalla on oikeus luottaa sinuun, ammattitaitoosi sekä siihen, että valmistamasi
tuote on käyttötarkoitukseen soveltuva. Oletko tämän luottamuksen arvoinen?

 

 

Share